Perustin Keloverstas Ky:n vuonna 1976.
Liiketoiminnan alkuvaiheessa toimin edelleen veturimiehenä ja tein
kelotöitä vapaa-aikanani. Muutin Ähtäriin vuonna 1979.
Vuonna 1970 keloliiketoiminta oli Suomessa yleisesti
vasta alkutekijöissään ja pienimuotoista, joten olin alan uranuurtaja.
Kelon hinta esimerkiksi oli alla tukkipuun hinnan. Tein kelopuusta
aluksi lähinnä erilaisia kalusteita sisä- ja ulkokäyttöön. Myöhemmin
tulivat kuvaan mukaan erilaiset kelomökit.
Vähitellen alkoivat kelotyöt olla minulle tärkeämpiä
kuin veturimiehen ammatin hoitaminen ja rakkaus keloon niin suuri, että
jäin virkavapaalle maaliskuussa 1984, jolloin minusta tuli
täysipäiväinen keloyrittäjä. Yristystoimintani alkoi vähitellen
laajentua. Teetin alihankintana erilaisia hirsikehiä, savusaunoja ja
pikkumökkejä. Aloitin 1983 rakentaa kolmen perheen rivitaloa Kittilän
Leville. Palkkasin yritykseeni pikku hiljaa työntekijöitä - mm.
Henkilön, joka opiskeli rakennusmestariksi ja joka valmistuessaan halusi
erikoistua hirsirakentamiseen .Hänen sukunsa oli tunnettuja
hirsirakentaja pohjanmaalla. Osallistuin myös itse koko ajan
rakentamiseen, tuotekehityksen ja tuotteiden ideoimiseen.
Toistaiseksi olin löytänyt tarvitsemani kelon
kotimaasta. Mutta pian alkoi käydä yhä selvemmäksi, että kotimaisen
kelon saanti väheni ja tulisi myös tulevaisuudessa vähenemään. On
nimittäin niin, että Pohjois-Suomen kelo on vuosisatojen kuluessa
paljolti käytetty polttopuuna ja rakentamiseen. Nykyään Suomen puolella
keloa onkin jäljellä pääasiassa vain suojelualueilla.
Olin 1980 luvun puoliväliin tultaessa jo ostanut
Neuvostoliitosta muun tukkipuun joukossa tullutta keloa, joka eroteltiin
Suomessa muusta maahan tuodusta puutavarasta. Sain tarjouspyyntöjä
erilaisista kelotuotteista myös muualta Euroopasta ja kysyntä lisääntyi
myös Suomessa eikä raaka-ainetta Suomesta löytynyt, aloin selvittää
mahdollisuutta tuoda keloa Neuvostolliitosta.
Kelon saamiseksi olin yhteydessä Norinter Oy:öön
(=Rovaniemellä toiminut rajakauppayhtiö), mistä kerrottiin, ettei
kelopuun tuotia oltu saatu avattua yrityksistä huolimatta. Tämän jälkeen
otin yhteyttä puutuotteilla välitys- ja rajakauppaa tehneeseen Thomesto
Oy:öön, jonka edustajan tapasin Helsingissä ja jolta sain kirjasen
"TUONTI NEUVOSTOLIITOSTA - opas ostajalle 1985".
Seuraavaksi olin yhteydessä telexillä
neuvostoliittolaiseen kauppahuoneeseen, V/O Eksportlesiin, kysellen
kelopuuta. Samoihin aihkoihin olin yhteydessä telexillä myös
rajakauppafirmaan V/K Leinfintorgiin, josta kyselin mahdollisuutta ostaa
kelopuuta. Viimeinen suora yhteydenottoni Neuvostoliittoon tapahtui
26.5.1986.
Jatkoin kuitenkin edelleen toimintaani kelopuun maahantuonnin aikaansaamiseksi ja päädyin siihen johtopäätökseen, että toiminnan
laajentaminen ja kelopuun maahantuonnin avaaminen Neuvostoliitosta Suomeen edellytti myös
yritysrakenteeni kehittämistä. Ostin liiketoiminnan kehittämiseksi ja
kelopuun maahantuonnin toteuttamiseksi Rothin Oy -nimisen yrityksen,
joka omisti kiinteistön, joka kiinteistö käsitti muun muassa asunnon ja
noin 800 m2:n teollisuushallin. Muutin kyseisen yrityksen toiminimen
Ähtärin Finkelo Oy:ksi, mitä tarkoittavan muutosilmoituksen jätin
kaupparekisteriin 18.6.1986. Toiminimen ja yhtiöjärjestyksen muutos
merkittiin kaupparekisteriin 31.12.1986. Yhtiöstä on alusta alkaen ja yhä vielä käytetty lyhyttä kutsumanimeä "Finkelo".